Kunne vai ei jovvu elämäh ristikanzu, hyviä elaigua eččije s. Suvimuan eläjät tullah Pohjazeh, Pohjazespäi lähtietäh suvimualoih. Äijät  eletäh sinne-tänne ajellen, pietäh iččiedäh  mieron ristikanzoinnu, erähät  kai ei musteta kuspäi algavui heijan matku, midä roduu hyö ollah, midä kieldy paistih heijän ezi-ižät. Minun mieles, karjalazet ollah  toizet. Ei nareko sanota “Juurettah ni kargei heiny ei kazva”. Eläkkäh  karjalaine hos  Moskovas libo Sahalinal, rajan tagua libo muailman toizel  puolel , omii juurii  da kieldy häi ei unohta, kui ei unohtettu karjalua Anna da Anatolii Judinat, hos i elettih 25 vuottu loittozel suvimual Moldavies.

Mollei hyö ollah rodužin Priäzän piiris, Anna – Varlois, Anatolii – Vieljärves. Mollei – voinulapset, mollembil tuatot hävittih voinal. Anni eli muaman da sizärenke Everkieläs. Jälles seiččemendy kluassua lähti ruadoh Vieljärveh, ruadoi detsavus lapsien kaččojannu. Tol’ua hätken ei otettu armieh, häi ruadoi traktoristannu, a mostu spetsialistua silloi oli vähä. Vuvvennu 1958 Vieljärves nuoret mendih yhteh, a jo vuvvennu 1963 miesty otettih armieh. Häi puutui Ukrainale polkovoih školah, sit työttih opastumah Moskovah, a jälles – vzvodan komandiirakse Latvieh. Kodih tuli vuvvennu 1966. Ga ei hätkie puuttunuh sodamiehel kois olla. Händy uvvessah kučuttih armieh ruadamah, Nevvostoliitto tarvičči hyviä ofitsierua. Pereh muutti Petroskoile.

Jumalan  käin ual

Anatolii uvvessah lähti opastumah da jälles ofitsieroin kursoi händy työttih Moldavieh, Dubossari-linnah.

–  Vojennoinnu olles et valliče kunne mennä sluužimah,pohjoizeh vai suvimuale, – sanou Anatolii. – Ga silloihäi meijän suures muas joga tazavallas oli hyvä elaigu, emmo varannuh mennä nikunne. Vaigu seiččeivuodehine tytär Alla ei tahtonuh lähtie nikui. Itki, minä la karjalaine olen , en lähte nikunne Karjalaspäi. Häi školan loppiettuu ei jiännyh Moldavieh, lähti Petroskoile opastumah. Nygöi ruadau opastajannu Čupa-kyläs.

– Vastattih meidy Dubossari-linnas ylen hyvin, jatkau paginua Anna, annettih fatieru, lähtin ruadamah laukkah. Moldavilazet – pajattai, rahmannoi kanzu, ylen čomat miehet dai naizet, ainos avvutettih, ystäviä oli äijy ven’alastu dai moldavilastu. Elimmo sie gu Jumalan käin ual  rouno, ilmasto hyvä, lämmin da kuivu ainos. Ogorodazen piimmö. Dai bazaril huogeheh sai kai ostua. Viideh kopeikkah kilo tomuattua libo viinumarjua tuli, mustelou naine.

Puaksuh  rodn’at Vieljarvespäi tuldih gostih. Sizären da sevoittarien lapset mielihyväl ajeltih huogavumah lämmäh Moldavieh. Dai Anna Tol’anke joga vuottu käydih omale muale. Liputgi silloi ei oldu kallehet, kai lendokonehel lenneltih, ku teriämbi olis.

Kodih Karjalah

Ei ni smietitty Judinat, ku hädä tulou heijän pieneh, hil’l’ah linnah kahtenkymmenen vuvven peräs, konzu jo eläkkehel oldih. Mollei voinulapset, hyö hyvin tietäh mi se on voinu, kudamale et kätty vastah pane.

– Jo vuvvennu 1989 Moldavies ruvettih moittimah ven’alazii, tahtottih työndiä kaikkii Dnesrtan toizele puolele. “Moldavii – moldavialazih näh!”,  “Čamodu – azemu – Ven’ä”– moizet louzungat käis käveltih natsionalistat pihoi myö, mustelou hirvielöi päivii Anatolii. – A sit jo tävveline voinu tuli linnah. Ammuttih joga päiviä, ei suannuh pihale lähtie. Anni laukas silloi vie ruadoi. Sanon, Anni, älä la mene ruadoh, vie tapetah. A häi vastah: “Rahvahal voinan aiguagi pidäy leibiä syvvä”.

Opittih Judinat vie rauhua vuottua. Ga jovvat…Läs kymmendy vuottu elettih jo Pridnestrovskois iččenäzes tazavallas. Loppematoit  sobimuspaginat  Moldavien da uvven Pridnestrovskoin tazavallan välil ainos vai  muututtih sodariidoikse. Hinnat kazvettih, palkua da eläkehden’gua maksettih pahoi, dai net oldih pikoi pikkarazet. Puaksun mieleh tuli lähtie Ven’ale, omah Karjalah. Ga ei se ole kebjei, konzu olet toizen muan kanzalaine. Pidi suaja Ven’an kanzallizus, myvvä fatieru, ostua eländypaikku Karjalas, vediä kai lomut sinne. Dai liput Ven’assah jo äijäl kallistuttih. Anatolii ajeli Urualale kaivoksih, ku suaja den’gua.

– Enzimäi Ven’al lähti Tol’a. Sai pasportan. Minulegi annettih se, vaigu se oli heinänkarvaine bumuagaine, itkusilmis mustelou naine. – Odva vai, ylen huogeheh möimmö fatieran kaikkien pertilomuloinke da garažan. Jo ei pidänyh nimidä, olis vai ičel piästä iäres siepäi. Kerale otimmo vai astiet, jiäškuapan da televizoran. Rajal vie ei tahtottu laskie tämä meijän “kontrabandu”. A Ukrainal, kudamas siiriči vai sai piästä Ven’ale, odva ei poujezdas työtty sen pasportantäh.

Toinah näi gor’ua pereh, kuni kodih Karjalah ei puuttunuh. Jo kymmene vuottu eletäh Petroskois, kezäl tullah Vieljärveh miehen vahnembis jiännyzeh taloih. Puoli vuottu linnas eletäh, toine puoli – kyläs. Lähälgi ollah kai omat rodn’at.

–  Kus rodivuit, siegi eliä pidäy, sanoi lopul paginua Anatolii. – Myö hos i loittokse Karjalaspäi jovvuimmo, ga omii juurii da kieldy yhtelläh emmo unohtanuh, kois keskenäh pagizimmo vaigu karjalakse. Se avvutti meile kestiä kai vaigevukset. Ei kieli voi unohtuo tovellizel karjalazel, on varmu Anatolii.

Pridnestrovskoih konfliktah näh:

 Perestroikan aigua monis nevvostoliiton tazavallois nostih ilmi kanzallizet kyzymykset. Ruvettih kehittymäh kanzallizet liikkehet, kudamat yhtistettih nämmien tazavaldoin kandurahvastu. Monet tahtottih suaja oma kieli valdivollizekse da erota Ven’as. Moldavien natsionalistat sežo ilmoitettih eruondas  Ven’aspäi da tahtondas liittyö Ruminieh.  Moldavien Nevvostovallas moldavien kieldy sanottih valdivollizekde da muutettih kirjaimet latinazekse. Tärgienny askelennu konfliktas oli zakonoprojektan julgavo “Kielien toimindas Molduavien Nevvostovallan alovehel”. Projektu oli jullattu Moldavien kirjuttajien liiton nimes. Sen mugah vahnembil ei suannuh  vallita mil kielel opastettas heijän lapsii, viärän kielen käytändäs oli administratiivine da kai  kriminualline vastuollizus. Pitkyaigazet riidat valdivollizes kieles  tuodih kanzallizeh kyzymykseh da rahvaskunnan jagavumizeh. Tazavallas 1988 vuvven lopus rubei kehittymah Moldouvan Rahvahalline Frontu, sen natsionalistat kuhkutettih “Yksi kieli – yksi rahvas!” da  kuhkutettih  liittymäh Ruminieh. Frontan vastupainoh oli luajittu “Ruadokollektivoin yhtistäi Nevvosto”. Dnestran hurual puolel, kus enemistö oli ven’alastu da ukrainalastu, se jarjesti miitingua da vastustustoimindua. Vuvvennu 1990 viizi Dnestr-joven hurual rannal olijua rajonua omas puoles ilmoitettih, ku perustetah Nevvostoliitos oma Pridnestrovskoin tazavaldu. Moldavien valdu ei suostunuh täh da työndi sinne sodaväit. Algavui sodariidu, kudai jatkui kaksi vuottu.

Kuvat: Jelena Migunova 

Добавить комментарий


Защитный код
Обновить

О поселении - Пресса: газеты, журналы, сайты

Материалы о Карелии и не только

Численность населения Ведлозерского сельского поселения 200...
Численность населения по населенным пунктам Ведлозерского сельского поселения в 2008-2010 годах. ...